Rahinaa.biz / Lehti / 20 kuppia ja kahvin jälkeen
20 kuppia ja kahvin jälkeen
Julkaistu: 14. huhtikuuta 2009 Kategoria: elämä
Kipsikäs aikani ohittui jo jokunen aika sitten – viime perjantaina siis. Juuri sinä päivänä jolloin ei julkista liikennettä ollut sanomiseksikaan, joten yhdistin liikunnan, kävelemisen ja sairaalassa käynnin yhteen. Tosin sairaalan voisi korvata sanalla terveyskeskus. Lohjalla nimittäin Terveyskeskuksen päivystys-osanen on sairaalan rakennuksen yhteydessä.
Ei voisi uskoa kuinka paljon käsi ehtii sulaa 5 viikkoa kipsissä ollessaan. Käsi on kuin jääpuikko intiimin imeskelyn jälkeen. Pervolta huomiolta sanottuna, paksuudeltaan se voisi olla verrattavissa johon muuhunkin imeskelyn jälkeen. Tämän “laihuuden” johdosta olenkin saanut jonkun verran anti-anorektisia kohtauksia (ei, siinä ei lue eroottisia, vaan anorektisia). Vähän kuin anoreksiaa anoreksiasta, mutta ettei se ei ole anoreksiaa vaikka siihen liittyykin inhotus ja laihtuminen lihottaminen. Tai siis paksuntaminen. Lihottaminenhan viittaa vain ahmimiseen, ja 100% rasvapökkylä ei ole vastaus.
Välillä oman kehon lohduttaminenkin menee päin… jotain. Olihan se kiva idea muuttaa käden muotoa turvottamalla sitä kuin pullaa mutta ei se siinäkään vaiheessa paremman näköinen ollut. Nyt ainakin tiedän miltä näyttäisi jos käden korvaisi paistinpannulla. Se tosin olisi kädellisempää kuin paisunut käsi, miettikää vaikka mitä hyötyä kokki siitä kätösestä saisi, tai miten kätevä sillä olisi tuhota kärpäsiä ja jotain muutakin, vaikka show-painiuralla. Siinä olisi pienet litsarit kaukana.
Kipsin ollessa kädessä huomaam myös kuinka paljon ihmisolennosta lähtee ihoa 5 viikon aikana – tai sen kuinka paljon sitä tulisi lähteä. Ainoa että käsi hikoilee eikä hengitä kipsin alla, jotan iho ei suoranaisesti muutu hilseeksi, joten näky on enemmänkin… kuollut. Tämän jälkeen kyllä ihoa saa kuoria todella paljon, ja edelleenkin tätä ihoa hilseilee kuin lunta keskitalvella… ennenvanhaan.
Huomasin myös onnekseni että olen herkkä myös lateksille. Tai ainakin lateksisille tukisiteille. Ihottumaa. Jes. Kiitos herkkyys ja atopia. Vaikkakaan sitä ihottumaa ei enää ole, vaan se on ehtinyt parantua parin päivän aikana. Emme enää siis ikinä käytä tukisiteitä. Jotka on tehty lateksista.
Kommat suljettu [0] Tagit: elämä, yleinen
Tämän bloggauksen kommentointi on suljettu, sen oltua auki 14. huhtikuuta 2009 lähtien kuusi viikkoa.
Jukka, 20,
web developer,
haahuilija,
musafriikki