Rahinaa.biz / Lehti / A-luokka: Armeija vs. sivari
Julkaistu: 7. syyskuuta 2007 Kategoria: elämä
Eilen tuli sitten käytyä kutsunnoissa mitään suurempia ihmeitä tuottamatta. Tosin saavuin tapahtumapaikalle vähän myöhässä, tai no ajoissa kellollisesti, mutta itse tilaisuus oli alkanut jo. Ehkä olisi kannattunut mennä paikalle “ei aivan niin tasallisesti”, vaan niin sanotusti etuajassa.
Olihan tapahtuma aika militaristisesti painoittunut tälläisen aseistakieltäytyjän kannalta, joka ei kuitenkaan kaihda armeijaa – vain aseita. Sen takia harkitsinkin kauan aseettomaanpalvelukseen menemistä, mutta hylkäsin sen pituutensa johdosta – tuplatulla pituudella varustettu armeijapalvelus ei kiinnostanut.
Olenhan kuitenkin tälläinen rauhaa rakastava juippi täältä omasta kolostani, jonka paikka kaiken järjen mukaan on sivarissa. Oikeastaan aseistakieltäytymisen lisäksi on muitakin syitä, joidenka takia vähän ihmettelenkin: Miksi sain kuitenkin A-luokan paperit kutsuntojen tarkastuksissa?
Selvennykseksi minulla on:
Josta seuraa selkäkipua, polven muljahteluja, ylitaittumista ja ajottaisia polven alta pettämisiä – on se kyllä kiva, kun kesken lenkin lentää maahan. Toisekseen tiedän joutuvani jossain elämäni vaiheessa polvileikkaukseen, sillä ennusteen mukaan polveni ei kestä edes parhaimmillaan 40 elämänvuotta, riippuen tosin kulutuksen määrästä. Mitä vähemmän harrastan liikuntaa sitä kauemmin se toisinsanoen kestää.
Tosin en tarkastuksessa oireitani mainostanut ja näköjään fysioterapeutin tarkastustiedot ovat kadonneet johonkin matkalla, kun ei niistä ollut tietoja liitetty ennakkotarkastuspapereihin. Tai ehkä sitä ei vain pidetä tarpeellisena tietona: “Tämä jätkä saattaa menettää kesken marssin kävelykyvyn”.
Ehkä olisin mennyt aseettomaan palvelukseen ilman noita oireita, tai jos selkänikamani olisi pikkuisen lisää vinossa olisin voinut vaatia E-luokan papeita, näin ainakin fysioterapeuttini mukaan, mutta puoli astetta taisi rajasta puuttua, jolloin katsotaan oleelliseksi ettei selkä kestä palveluksen tuottamaa rasitusta.
Mutta kannan kuitenkin mielelläni korteni kekoon siviilipalveluksen turvin menemällä 12 kuukauden ajaksi palkattomaan työhön. En ehkä ole niin isänmaallinen kuin voisi olla, mutta kunnioitan kuitenkin maatamme ja veteraaneja. Haluan tehdä tehtäväni siinä missä muutkin tekevät armeijassa.
Siinä olen samaa mieltä, että Suomella tulee jatkossakin olla armeija, siinä missä Ruotsilla sitä ei ole. Ruotsissahan ei ole kunnon armeijaa, vain muutamia kymmeniä tuhansia asevelvollisia ja 29 tuhatta poliisia.
Oikeastaan kaiken työn Ruotsin maalla hoitavat poliisit – ei itse armeija. Suomessa armeijaa käytetään suuremmissa uhissa, mutta ruotsissa asian hoitavat aina poliisit. Tämä siinä, että siellä poliisien joukot ovat aika tavalla erilaisia kuin Suomessa. Vai annetaanko Suomessa poliiseille helikopterilentäjän, rynnäkköjoukkojen, bioneerin tai sukeltajan koulutusta? Ei.
Eli ruotsi on pulassa uhan hetkellä, ja uhka voi aina olla olemassa. Kannatan maanpuolusta suuresti, vaikka olen itse menossa sivariin.
Ihmisten tulisikin miettiä ristiriitaisia asenteitaan. Sitä miten toiset haukkuvat sivaria ja toiset armeijaa. Niin ei saisi olla, onhan kuitenkin molemmissa omat hyvät, niin kuin huonotkin puolensa – kumpaakaan ei tule unohtaa.
Militarismi on hyvästä, kunhan ei ajattele sitä valloittamisen ja hyökkäämisen kannalta. Se on ennaltaehkäisyä ja puolustautumista – ainakin suomessa. Kuulumme kyllä YK-maihin ja maastamme valmistuu korkeasti koulutettuja YK-joukkoja, mutta se ei tarkoita että me valmistamme ammattisotilaita tappamaan ulkomailla.
Ei, YK-joukot kannattavat aseetonta lähestymistapaa ja eivät tee muuta kuin turvaavat rauhaa pelottelun avulla, käyttämättä tulivoimaa tai väkivaltaa. YK-joukot ovat hieno asia, mutta toisaalta niin pieni ja toimimaton. Rauhanturvaajia.
Armeija tarjoaa niin paljon hyvää, kuten meidän itsenäisyytemme. Siviilipalveluskin tarjoaa paljon hyvää. Se nostaa BKT:ta, kouluttaa ja tarjoaa työkykyisiä apujoukkoja sodan hetkellä. Sivaritkin ovat siinä palvelusvelvollisia 40 vuotta, missä myös muutkin. Sivaritkin käyvät uusintakoulutuksessa samalla tavalla kuin armeijassa palvelleet – tai no, siitä lähtien kun uusi laki astuu ensi vuonna voimaan.
Kommat suljettu [0] Tagit: siviilipalvelus
Tämän bloggauksen kommentointi on suljettu, sen oltua auki 7. syyskuuta 2007 lähtien kuusi viikkoa.
Jukka, 23,
web developer,
haahuilija,
musafriikki
© Copyright 2012 Jukka Svahn. All rights reserved. Sivun ylälaitaan