Rahinaa.biz / Lehti / Burnout ei ole aina peliä
Julkaistu: 8. helmikuuta 2008 Kategoria: yleinen
Tulisikin saada muutama webprojektia valmiiksi, tosin muutamaan olen joutunut karsimaankin vaikka todella kovasti haluaisin tehdä heidän projektinsa ja auttaa. Nautinhan kuitenkin todella suuresti taiteilusta, julisteiden tekemisestä ja muusta, mutta kun ei vain aika riitä. Mutta nykyiset projektit tulevat kyllä valmiiksi: älkää huoliko.
Ja jos totta puhutaan, se minkä takia minulla muilta hommilta riittää niin paljon aikaa nykyisiin projekteihin on aika yksiselitteinen: paloin aikaisemmin loppuun. Jouduin jättämään töitä ja opiskelua, sillä en vain jaksanut. Sen takia en voi ottaa liikaa töitä kantolleni, koska tehdessäni liikaa kerralla tunnen vain itseni luhistuvan nurkkaan.
Se vittumainen tunne ei tunnu kivalta, ja kun en vielä tykkää rahasta niin paljoa. Inhoan rahaa. Inhoan. Jotenkin tuntuu absurdilta tehdä töitä rahaa vastaan, se jotenkin vain ei tunnu oikealta, voi kuulostaa oudolta jossain mielessä. Rahaahan tarvitaan kuitenkin elämiseen, mutta inhoan sitä tunnetta kun toisella on valta minuun rahan avulla, jonka turvin komennellaan ja isotellaan.
Tykkään kommunikoida, mutta en pidä nurkkaan ajamisesta. Kun se tapahtuu tuntuu kuin koko maailma olisi syyllinen ja alan syyttää kaikkia kaikesta. Silloin haluaisin vain olla yksin, mutta se ei ole aina vain niin helppoa. Kun tekee webhommia, on niitä pakko tehdä silloin kun asiakas haluaa.
Pääosin tykkään siitä, ja teenhän minä töitä myös mieluusti pakostakin kunhan se ei mene liiallisuuteen. Ehkä minulla vain tosielämä tuotti niin suuren pettymyksen, että turvauduin töihin, joka ei monestikaan toimi niin kuin haluaisi.
Miksi sitä muuten aina tulee helpompi olo kun vähän kirjoittaa?
Kommentointi suljettu [4] Tagit: elämä, opiskelu, yleinen
Tuttuja tuntemuksia minullakin noista paljastamistasi asioista. Onhan se välillä aika väsyttävää jos lähtee ajattelemaan sillä lailla, että nyt juuri on tekemättä niin paljon asioita, eikä niitä kaikkia ehdi mitenkään saamaan valmiiksi “nyt ja heti”. Ideaalitilanteessa olisi jatkuvasti vain yksi tehtävä keikka työn alla, mutta yleensä noita hommia tuppaa tulemaan samanaikaisesti useampia.
Odottelen muuten kovasti sitä Uproarin uudistusta! Muutkin fanit odottavat. Älä suotta stressaa… :-D
Yeah, jotenkin ajattelin että monilla, erityisesti webdessareilla olisi samoja kokemuksia, kun sitä ei edes pidetä oikeana työnä suomessa monien tahojen puolesta.
Tuota töiden päällekkäin menemistä vielä lisää jos se asiakas on luumusilmät omistavaa sorttia, toisin sanoen tekee jotain outoja ehdotuksia: yhdittäppäs tohon randomeja värejä ja käytä tätä paintin valmispaletista löytyvää väriä.
Silloin ainakin itseäni rupeaa mietityttämään halutaanko webdesigneria vai jotain aivan muuta. Oudosti kyllä tulee vastaan tapauksia jossa ekaan ehdotukseen piirretään graafinen ulkoasu, mutta sitten asiakas haluaa täysin valkoisen sivun mustalla tekstillä.
Se kyllä stressaa kun on käyttänyt ulkoasun tekemiseen sen viikon eli 35 tuntia, taittanut sen ja sitten tulee “joo että revippäs se paljaaksi”.
Silloin kyllä tulee miettineeksi, että mitä minä tuosta hyödyn. Okei rahaa, mutta ei sitä ansioluotteloon ainakaan kehtaa laittaa. Ja kun miettii että sen ulkoasun olisi voinut tehdä puolessa tunnissa… siis sen lopullisen valkopaperin.
Voisin laittaa vertauskuvia, mutta kun on jollain tavalla luottamuksellisia. Prkl.
Heips! Pitäähän minun nyt kommentoida, kun sinä aina laitat niin fiksuja juttuja tuonne minun journaliini.
Ah, koulusta katoamisesi johtui siis burnoutista. Ihan ymmärrettävää kyllä, kun ei varmaan muutenkaan ihan helppoa aikaa tuo ollut. Järkevää ottaa vähän vapaata, jos muuten hajoaa pää. Ei elämässä niin kiire ole, että ei ehtisi itseään parannella. Ja raha… Hyi olkoon. Sillä voi ostaa levyjä ja ruokaa, mutta muuhun siitä ei ole.
Minun työkokemukseni kun rajoittuu lähinnä puutarhan mullan kaiveluun, niin en voi lähteä sanomaan noista pomottelijoista. Mutta eihän sitä kyllä kestä, jos joku kusipäisenä on koko ajan vieressä käskemässä. Olemme vapauden lapsia, ei meitä saa sillä tavoin rajoittaa!
Kirjoittaminen kyllä auttaa aivan valtavasti. Luulisin, että siihen on syynä lähinnä se, että kirjoitellessa ajatukset täytyy järjestää sanalliseen ja selkeään muotoon ja niitä täytyy käsitelläkin vähän. Ja tietenkin se, että tietää ettei ole aivan yksin ongelmiensa kanssa, kun joku kuitenkin aina lukee.
Tsemiä sinulle ihan valtavasti! Koeta jaksaa töitä ja muuta. ^^
Kiitoksia Jonna ;)
(Kommenttini fiksuja? Ei voisi uskoa :P)
Tämän bloggauksen kommentointi on suljettu, sen oltua auki 8. helmikuuta 2008 lähtien kuusi viikkoa. Tuona aika merkintä sai 4 kommenttia. Merkinnän kestolinkki: http://www.rahinaa.biz/lehti/burnout-ei-ole-aina-pelia
Elämä on pääasiassa kahvia, taiteilua, ohjelmointia, musaa, tunteita, nauttimista, aurinkoa, kävelemistä, kokkaamista, elokuvia hitusella kauneutta, sekä vastakohtaista rumuutta.
Jukka, 19,
web developer,
haahuilija,
musafriikki
© Copyright 2008 Jukka Svahn. All rights reserved. Sivun ylälaitaan