Julkaistu: 9. helmikuuta 2007 Kategoria: elämä

Välillä omakin elämä tuntuu aivan lainaukselta Salatuista Elämistä tai jotain muusta saippuasta. Välillä meno on vain niin outoa ja kummallista.

Samalla kuitenkin huomaa monia seikkoja, siitä kuinka ymmärtäväisiä ja hienoja jotkut persoonat ovat. Miten minä olen oikeasti löytänyt nämä ihmiset – minua on oikeasti onni potkinut.

Viimeiset ajat ovatkin olleet aikamoista pyöritystä ja hyllynmyllyä: suruja, iloja, rakkautta, ihastuksia ja välirikkoja. Kuten eräs ystäväni totesikin tänään: “Kaikki ovat ihastuneita, mutta minä en.” Mutta hän ei sitä haluisikaan, yhdessä vain ihmettelimme omaa menoamme ja maailmaa. Sen voin sanoa meille molemmille on tapahtunut lähiaikoina paljon.

Paljon on pahaa tapahtunut, mutta paljon on hyvääkin käynyt kohdallemme. Tapahtumat ovat kyllä paljon muovanneet meitä, kaikkia jotka ovat jotenkin olleet liittyneitä näihin tapahtumiin. Ainakin minä tunnen paljon enemmän ihmisiä, kuin viime vuoden syksyllä ja olen aivan erilainen persoona.

Ihmiset tuntuvat vain tipahtavan elämääni. Tai oikeastaan yksi tipahti ja muut tulivat kyytipoikina. Tästä yhdestä tuli oikeastaan pikku-sisko ja niin haluan säilyttää sen aina. Ikuista ystävyyttä. Nyt minua hymyilyttää vaikka huolia olisi vaikka muille jakaa – tämä hetki on täydellinen.

Kommat suljettu [0] Tagit: elämä, tunteet

Tämän bloggauksen kommentointi on suljettu, sen oltua auki 9. helmikuuta 2007 lähtien kuusi viikkoa.

Jukka, 23,
web developer,
haahuilija,
musafriikki

Rahinaa.biz

Elämää salkkareissa

Tuoreimmat rähinät