Julkaistu: 23. tammikuuta 2007 Kategoria: elämä

On aika taas hajatelman. Hajatelman elämästä ja sen tapahtumista, siitä mitä joku voi kokea tälläkin hetkellä, se jota minä olen voinut kokea, se joka on oleva. Se on vain hajatelma, mutta johonkin se saattaa osua oikeaan.

Epäuskoa ja ennakkoluuloa – sitä on ehkä meissä kaikissa. Niinhän se vain menee: kun kerran sattuu tai jotain todella pahaa tapahtuu, voi usko mennä sen sileän tien tuohon kyseiseen asiaan, ihmiseen tai luokkaan.

Se jättää jäljet koko ihmiseen, siihen kuka on uhrin asemassa, tunne joka johtuu kun jää petetyksi ja hyljätyksi. Se koskettaa ja repii, sitä ei saa ikinä enää pois. Välillä ei se satuttaja edes tajunnut satuttavansa, vaikka niin on käynytkin.

Se satuttaja vain karkaa, eikä enää tule ja auta. Hän karkaa, jättää uhrin yksin itkemään sateeseen, surullisena ja hyljättynä. Tuntemattomat kulkevat ohi huolettomina, huomaamatta mitään. Läheiset yrittävät auttaa, mutta apu tuntuu uhrista niin kaukaiselta.

Hän tuntee pelkoa muita kohtaan. Hän on kuin haavan lehti.

Kommat suljettu [0] Tagit: hajatelma

Tämän bloggauksen kommentointi on suljettu, sen oltua auki 23. tammikuuta 2007 lähtien kuusi viikkoa.

Jukka, 23,
web developer,
haahuilija,
musafriikki

Rahinaa.biz

Epäuskoa kykyjään kohtaan

Tuoreimmat rähinät