Julkaistu: 22. syyskuuta 2008 Kategoria: elokuvat

Ron Perlmanin tähdittämä Hellboy hyppäsi Suomen leffateattereihin kuluvan kuun alkupuolella. Pärstäilläkseni uhmakuvallisilla ylistyssanoilla, voin sanoa, että tämä leffa on kesän kuin syksyn parasta elokuvien sarjakuva-antia.

Jonkin verran onkin meitä sarjakuvan faneja ja pienempiä seuraajia lemmiteltykin tämän kesän ja syksyn aikana, kun aluksi esityksiin rynnisti Batman ja sen perään Hellboy. Batmania tosin vastaharkaisesti en voi kehua niin paljon kuin Hellboyta, vaikkakin senkin ollessa suurin piirtein samaa tasoa. Batmanissa kun joissain kohdissa oudosti puuttui verta, totisuutta, pimeyttä, puhumattakaan sitten Balen vetämästä ylikäheästi Batman-äänestä. Ääni paremminkin sai minut nolostuttavasti nauramaan viimeistä päivää, kuin ihailemaan supersankarimme salamyhkäisyyttä.

Mutta sitten palastavana enkelinä tuli Hellboy 2: The Golden Army. Monien sarjakuvien supersankareilla prässäilevien elokuvien tapaan, tässäkin on niitä monia puutteita, mukaanlukien juonen pieni liiallinen suoraviivaisuus ja yksinkertaisuus, mutta onneksemme niitä korvaavat monet vahvuudet. Monipuoliset fantasiaolennot, hienot taistelukohtaukset, vitsikkyys sekä ne pienet juonelliset twistit, jotka ikävä kyllä ovat välillä liian läpipaistavia.

Guillermo del Toro teki taas tasaisen varmaa ohjaustyötä, vaikkakin elokuvasta se syvyys ja tarkoitus puuttuikin; juoni siellä on: pelasta päivä tai tuhoudu. Ei mitään täydellistä antia, enkä uskoisi täysin sarjakuvista välittämättömän pitävän tästä tuotoksesta, eivätkä omaperäiset satuolennotkaan pelasta tosikon päivää.

Pisteet: 2/5

Kommat suljettu [0] Tagit: blogi, vinkki

Tämän bloggauksen kommentointi on suljettu, sen oltua auki 22. syyskuuta 2008 lähtien kuusi viikkoa.

Jukka, 19,
web developer,
haahuilija,
musafriikki

Rahinaa.biz

Hellboy 2: tykkimäistä menoa

Tuoreimmat rähinät