Julkaistu: 5. joulukuuta 2007 Kategoria: elämä

Sitä on vaikeaa tajuta kuinka sekaisia tunteeni ovat, kun ne yhdistyvät mielialaani. Tiedätkö sen tunteen kun tuntuu, ettei saisi ihastua, että se on vain semmoinen tapa se tapailu, deittailu, mutta mitä käy kun sitä sitten ihastuukin, eikä tiedä mitä se toinen ajattelisi siitä jos sen hänelle sanoisi.

Sitten siitä on niin iloinen kuitenkin, siitä että on ihastunut, mutta mitä kun siihen yhdistyy samalla muuten niin paska elämä, niin vitun paska elämä, jonka haluaisi vain juoda pois masennuslääkkeiden kanssa. Kun ei näe mitään muita iloisia asioita, kun kaikki tuntuu turhalta, mutta kun ei pysty tehdä sitä kohtaan mitään, ei voi nostaa itseään ojasta, mutta ei voi myöskään lopettaa sitä kokonaan.

Mitä silloin tekisi, pitäisikö pelätä? Yleensä hajatelmani antavat vastauksia, koska ne kertovat muista ihmisistä, ja yleisistä asioista, mutta nyt se kertoo itsestäni omissani saappaissani. Ajatella miten voisin iloistua kun kertoisin että olisin jopa ihastunut pelkän tapailun lisäksi, että voisin haluta jotain enemmänkin kaikesta huolimatta.

Mutta mitä jos samalla pelkäisinkin että masennukseni tarttuisi. Mitä jos en saakaan sitä enää pidettyä sisälläni niin kuin yleensä teen. Mitä jos taas teen jotain tyhmää, vaikka ei pitäisikään? Mitä jos taas, miten hitossa sen voi tietää mikä on oikea ratkaisu.

Joku voisi ehdottaa psykologia, toinen masennuslääkkeitä, toinen voisi ehdottaa että tämä kaikki johtuu ihastumisesta. Oikeastaan se johtuu jostain aivan muusta, mutta myös siitä. Olen ihmeellinen olento, tiedän – en osaa huolestua, en osaa pelätä, mutta osaan surra ja masentua. En tunne mustasukkaisuutta, mutta saatan suuttua.

Kaikki on kiinni niin pienestä, pitäisikö mennä kouluun? Pitäisikö vain jäädä nukkumaan sänkyyn? Pitäisikö vetää perseet? Pitäisikö puhua perseissä ihmisille asioista, sitten myöhemmin syyttää perseitä, jos jokin menee vikaan? Sen tiedän että tänään vedän itsenäisyydenpäivän perseet, pahemmat perseet kuin koskaan aikaisemmin.

Lenkille, syömään, ja perseet. Se olkoot järjestys, jos joku väittää, että se on väärin — väittäköön. Mutta kukaan niin väittäisi. Jotenkin outoa, että aina minä päädyn pelastajan asemaan ja kukaan ei pelasta Jukkaa. Ehkä muutama välittää, mutta se “piiri” ei välitä, johtuen edellisestä elämästä, siitä mitä tuli tehtyä, se mitä muut eivät ymmärrä mukamas. Jätkien elämät. Ymphh.

Ihastunut? Kyllä, todellakin. Masentunut? Sano se, vai johtuuko se vain ihastumisesta. Valinnat? Ei hajuakaan.

Kommat suljettu [0] Tagit: elämä, tunteet

Tämän bloggauksen kommentointi on suljettu, sen oltua auki 5. joulukuuta 2007 lähtien kuusi viikkoa.

Jukka, 23,
web developer,
haahuilija,
musafriikki

Rahinaa.biz

Ihastunut. Masentunut? Valinnat.

Tuoreimmat rähinät