Rahinaa.biz / Lehti / Itsekeskeisyyttä
Julkaistu: 1. helmikuuta 2007 Kategoria: elämä
Olen liian itsekeskeinen. Välillä tulee huomattua höpöttävänsä vain siitä omasta navasta vaikka toisella olisi elämää tärkeämpää asiaa. Miksi joskus on niin vaikeaa huomioida muita?
Sitten myöhemmin saattaa katua tekosiaan: “Eih, taas minä pölötin vain omasta navastani”. Tulee semmoinen vittumainen olo omaa itseänsä kohtaan ja toisen kiinnostus itseeni lopahtaa. Se puheen sorina katkeaa ja dissaus alkaa.
Inhottavaa, kaduttavaa. Sitten on se toinen puoli, kun kuuntelee toista liian utelevasti – sekin saattaa tappaa. Erityisesti jos se asia on vähän heikkoluontoinen, semmoinen mitä voi paljastaa vain harvoille.
Toisaalta olen kuitenkin hyvä kuuntelija ja niin pois päin – ainakin niin jotkut väittävät. Psykologian maikkani on myös sanonut minua “todella hyväksi lonkalta heittäjäksi, miettijäksi ja näyttelijäksi”. Tosin se olikin vitsi – puolittain ainakin. Tämä liittyi siihen miten osaan olla niin aktiivinen oppitunneilla, mutta kuitenkin olen todella epä-aktiivinen ja keskityn johonkin aivan muuhun, mutta peitän sen niin ettei kukaan sitä huomaa.
Voi sanoa että tuo maikka osaa lukea ajatuksia – psykologihan hän on koulutukseltaan. Jotenkin tuntuu että hän tuntee jokaisen oppilaansa paremmin kuin he tuntevat itsensä. Ehkä hän on samanlainen miettijä kuin minä.
Voisiko minusta tulla kunnon psykologi? Ei varmaan, en usko. Läheisiä kuuntelen mielelläni, mutta jos kuuntelemisesta ja miettimisestä tehtään työtä tulee siitä persoonatonta. Ei, en vain miellä ajatusta ottaa toisten kuuntelemisesta rahaa – se on epäaitoa.
Pidän toisten kuuntelemisesta, olenkin monesti se hiljainen ja haluan auttaa kuuntelemalla ja välittämällä. Tosin jotkut sanovat, että pölötän välillä liikaa. Monet myös sanovat, ettei minua aina kunnolla ymmärrä – olen jollakin toisella aaltopituudella.
Miten voisin optimoida nuo kaksi kykyä. Ainakin minulla on kaikki valmiudet kunnon kommunikointiin. Näytelmäkursseja, laulamista ja kaikkea muuta on tullut tehtyä. Olen kuitenkin vieläkin se ujo haavanlehti, vaikka minä olen samalla se pölöttäjä ja haahuilija.
Kuvaus joka sopii taivaanmaalariin. Taivaanmaalari – hyväsydämminen taivaanmaalari – erikoinen yksilö, se kartettu, se rakastettu, se pidetty, se vihattu.
Kommat suljettu [2] Tagit: elämä
Tjuu, minä Jonna, bonds_of_peace. Olen tässä lueskellut jo hetkisen, mutta täytyy nyt ihan kommentoida.
Tuo itsekeskeisyyskatumus on liian tuttua, huh. Ainahan nämä kirjoituksesi ovat jotenkin niin iskeviä.
Taivaanrannanmaalariksi on kai minunkin tunnustauduttava.
Nooh, hmm. Eipä tässä muuta. Jaksamisia!
Tervetullut ollos, oi kommentoinnin avulla vakiolukijoihin liittynyt Jonna.
On mukavaa kuulla, että ihmiset pitävät kirjoituksistani ja että ne osuvat muihinkin. :-)
Hmm, en voi nyt sanoa terveisiä joltakulta sinulle, ajattelin vain että terveiskierre jatkuisi, heh :-)
Tämän bloggauksen kommentointi on suljettu, sen oltua auki 1. helmikuuta 2007 lähtien kuusi viikkoa. Tuona aika merkintä sai 2 kommenttia. Merkinnän kestolinkki: http://www.rahinaa.biz/lehti/itsekeskeisyytta
Jukka, 23,
web developer,
haahuilija,
musafriikki
© Copyright 2012 Jukka Svahn. All rights reserved. Sivun ylälaitaan