Julkaistu: 12. joulukuuta 2006 Kategoria: elämä

Jippii, minä tein sen. Elämä hymyilee tänään enemmän kuin aikasemmin, niin tämän kuin tuhannen muunkin seikan takia. Voisin jopa lentää iloni turvin jos se olisi mahdollista, kohta varmaan ilo tulee korvista ulos ja repeän keskeltä halki, tai ainakin tämä hymy jumittaa naamalleni ikuisiksi ajoiksi.

Suoritin läpi aikaisemmin puhumani Lukion Internet ja HTML -kurssin yhdessä oppitunnissa. Tai oikeastaan jouduin ensimmäisen esittelytunninkin siellä olemaan, mutta heti ekalla oikealla oppitunnilla minä pääsin läpi.

Oli se mukavaa päästä siitä kursista eroon niin helposti, kun se muuten olisi kestänyt sen tutun kahdeksan viikkoisen. Miten minä sitten sen tein? Olin siellä, tein sivuleiskan tunnissa, annoin muutaman vinkin opettajalle, sekä jouduin pitämään pienen esitelmän luokan edessä HTML-kielestä ja siitä miten minä leiskan tein.

Tosin yksi huono seikka tässä on. Nyt minua pidetään emä-nörttinä, kun pidin jopa esitelmän – perskele. No, hauskaahan se oli ja ainahan minä olen ollut avoin ja muiden mielipiteet hyväksyvä. Kerrankin oli tästä työstä ja harrastuksesta apua opinnoissa.

Kuitenkaan tämä ei ollut se pääseikka mikä teki päivästäni täydellisen, vaan se on se kokonaisuus. Kokonaisuus joka tekee minusta minut, ja ympäristöstä sen. Se on vain niin – niin ihanasti. Ja hymyillen Jukka poju julkaisee tämän kirjoitelman, vihellellen epämääräistä ilosointua.

Kommat suljettu [0] Tagit: elämä, opiskelu

Tämän bloggauksen kommentointi on suljettu, sen oltua auki 12. joulukuuta 2006 lähtien kuusi viikkoa.

Jukka, 23,
web developer,
haahuilija,
musafriikki

Rahinaa.biz

Ja elämä hymyilee ikuisuuden

Tuoreimmat rähinät