Rahinaa.biz / Lehti / Jokela: surun päivät

Jokela: surun päivät

Julkaistu: 9. marraskuuta 2007

Toissapäivänä tapahtui jotain todella kamalaa, tiedätte varmaan mitä. Jokela. Eilen tuli oltua todella surullisin mielin koulussa, en nauttinut olostani suurimmiten ollenkaan. Pidimme hiljaisen hetken rehtorin johdolla, joka oli ainakin minun kohdallani aikamoinen kidutus, mutta ehkä samalla auttava tekijä.

Jos minusta tuntuu jo tältä, miltä sitten tuntuu uhrien omaisista, tai niistä kavereista jotka näkivät kamalan tilanteen koulun käytävällä. Tuntuu pahalta ajatella mitään tuohon viittaavaa, tämä on kamalinta mitä on aikoihin tapahtunut.

Kuulin asiasta viisi tuntia tapahtuneen jälkeen, toissa iltana. Söimme siinä purtavaa ja joimme energiajuomaa kaverimme kanssa telkun ääressä – olimme juuri katsoneet Heroes:n uuden jakson. Sitten alkoivat uutiset, olin aivan karmistunut kun tajusin uutisotsikon aiheen “Koulusurma Jokelassa”. Etovaa, aluksi en voinut tajuta tilannetta, kysyinkin kaveriltani: “Koska tämä on tapahtunut?” – olin ulkona, tietämättäni.

Uutinen on myös kiirinyt jokapuolelle maailmaa, ulkomaillakin uutisten pääpainona on Jokelan tapaturma, kuten ulkomailta tuntemani tutut ovat kertoneet – kauhistelleet tapahtunutta. Toisaalta monissa paikoissa asia on myös jopa vääristynyt, siitä miten se Suomessa nähdään.

Erikoista, että kuulin tilanteesta vasta niin myöhään. Ehkä johtuneeseen vaikutti nukahtamiseni hyppytunnilla, jolloin kotona käydessä pääni kallistui vahingollisesti nukkuma-asentoon sohvallani. Hmphh, ei tiedä hyvää kurssille jossa ei ole koetta: taisinpa tässä sitten lentää ulos sieltä.

Eilen koulusta päästyäni nukahdin suoraan suurempia puheita sohvalleni, nukuin aina yhdeksään asti – täten nukuin iltalukion oppitunnin yli, tahattomasti. En vain jostain syystä pysynyt hereillä, jotenkin vain olen aika emotionaalinen olento – suru saa väsymään, nukkumaan horrosmaisesti. Toisaalta en myöskään saanut Jokelan tapahtuman jälkeisenä iltana ollenkaan unta, vastapainona koomalleni, ajatukset vain pyörivät koko yön mielessäni.

Muistakaamme tukea toisiamme ja kunnioittakaamme uhreja, heidän omaisia ja ylipäätään kaikkia toisiamme. Näin eivät kaikki tee mutta pyytäisin sitä teiltä, tukekaamme myös toisiamme niitä jotka tukea toisiltaan tarvitsevat.

Kommat suljettu [0]

Tämän bloggauksen kommentointi on suljettu, sen oltua auki 9. marraskuuta 2007 lähtien kuusi viikkoa.

© Copyright 2012 Jukka Svahn. All rights reserved. Sivun ylälaitaan