Julkaistu: 5. maaliskuuta 2007 Kategoria: elämä

Olen ollut vähän alla päin, vaikka päällisin puolin näyttäisinkin todella pirteältä – tämä johtuen siitä että iloisuuten on vain kuori. Kuori, joka peittää muuta.

Oikeasti olen vähän suruissani, ja kaipuissani. En sillä tavalla oikeastaan suruissani – olo on tyhjä, kuin sydämmestä puuttuisi todella suuri palanen. Ja kaipuu kohdistuu siihen kuka tuon palasen voi täyttää korjata sydämmeni.

Oloni tuntuu todella yksinäiseltä, vaikka ympärilläni olisikin ihmisiä, mutta se yksi puuttuu. Hän on joko paikalla henkisesti, tai fyysisesti, mutta ei kumpaakaan samaan aikaan.

Vaikka minä nauran, olen surullinen ja tuntuu kuin itkisin. Vaikka sanoisin kaiken olevan kunnossa, ei niin ole. Jos sanon haluavani kaiken katoavan ja korjaantuvan, minä valehtelen. En voi lausua noita sanoja – en voi valehdella.

Pakko myöntää totuus – kaipaan. Voin sanoa totuuden vain kun hän on siinä, silloin voin nauraa ja olla onnellinen. Olla kokonainen ja heittää kuoren pois – olla se jona minut tunnetaan.

Kommat suljettu [0] Tagit: elämä, tunteet

Tämän bloggauksen kommentointi on suljettu, sen oltua auki 5. maaliskuuta 2007 lähtien kuusi viikkoa.

Jukka, 23,
web developer,
haahuilija,
musafriikki

Rahinaa.biz

Kaipuuta ja peitto

Tuoreimmat rähinät