Rahinaa.biz / Lehti / Kookoksen oma kolo

Kookoksen oma kolo

Julkaistu: 29. joulukuuta 2007 Kategoria: yleinen

Olenhan tässä kolossa omikseni asunut jo jonkin aikaa, paremmin sanottuna aina kesäkuun alusta alkaen, joten olisiko nyt aika näyttää miltä koloni näyttää kokonaisuudessaan. Tästä se alkaa, näytetään miten uljaan kauhealta, kotoisalta, omalta ja karsealta se näyttää. Ehkä se antaa myös jotain kuvaa minusta, vaikka luultavammin ei, jostain syystä tämä koti ei silleen kuvaa minua.

Se on kookoksen kolo. Eteinen/käytävä, kylppäri, vaatehuone, makuuhuone, keittiö ja olohuone + parveke. Hauskuutta ja lämpöä. Ehkä myös biletahroja, (pikkuisen) haljenneita ikkunoita ja muuta pientä hajoamista.

Eteinen, kellastuneita vanhoja kaappeja ja peilipöytä, jonka yllä oleellisesti kököttää peili, sehän on peili-pöytä. Lattialta kurkistaa myös kuvan reunaan pussi jossa oli roskia, jotka kuvan ottamisen jälkeen vein ulos (en säästellyt niitä, vaan ne olivat siinä – tunnin). Lamppu on peräisin alkuaikojen lapsuudenkodin jäämistöstä, ja varjostin on ostettu myöhemmin kirpparilta, uutena tosin. Pöydältä löytyy letinmuotoiluhärveliä (piilomainos, heh), ADSL-boksia, kameralaturia ja nenäliinoja nenukalle. Vaatteita riippuu naulakon tangossa kenkähyllyn yläpuolella, joka kantaa kenkiä tonnin edestä.

Makuuhuone. Huomatkaa miten salamavalo on aiheuttanut kuvaan pilkkuja. Tiedätkö mistä tämä kertoo? Siitä että kamera räpsäyttää nopeasti, sekä että huoneessa on pimeää. Ei pilkkopimeää, vaan “loveroom”-tunnelmaa. Oikeasti nukun siellä kuin söpö pieni koiranpentu, tai karhu, jos verrataan liikehdintään. Ja sängyssähän pitää olla kokoa ja kunnon patjat. Huoneen nurkassa on myös telkku ja löytyy tuosta sohvakin joka on vaatteiden, sekä tyynyjen peitossa.

Keittiö, jossa väännetään kahvit, oluet sekä välipalat. Siisti paikka siis. Huomaa ettei sisustus ole aivan omasta takaa, vaan mennään enemmänkin linjalla “mitä on sitä on”. Toisaalta ovathan tuommoiset kukat ihan hienoja, vai mitä (valehtelenko? En paljoa ainakaan).

Eteisen käytävä ympäriämpäri toisinpäin. Toinen ovi vie vaateloukkoon ja toinen vessaan, kumpi vie kumpaan?

Tämä löytyi oikealta puolelta, aika jänskää. Vaatteita. Parhaat on pesussa jos ei miellyttäny ja eihän ne ikinä kuvissa näytä niin hyviltä.

Vasemmalta löytyi kylpyamme kumppaneineen varustettuna pesukoneella. Tämä on varmaan sitten se vaateloukko josta puhuin. Olen oikeassa tiedän sen.

Olkkari ala siivouskesken – siis oli eilen kesken. Imuri vain sattui jäämään lattialle. Kai se tuosta viimeistään silloin lähtee kun kaveri ei mahdu pitämään jalkojaan sohvanvieressä, tai joku höppänä rupeaa ratsastamaan sillä. Verhot ja muutenkin olohuoneen hommat on omaa käsialaa, kuin taas on toisin keittiössä.

Toiselta puolelta huonetta löytyykin konenurkkaus, joka sisältää tämän koneen jolla tätäkin merkintää näpyteltää tai paremmin sanottuna on näpytelty. Vanha ja rakas kone, kuulokkeita, kaujuttimia, monitoimikonetta ja mukavaa tuolia unohtamatta.

Koneen penkin vieressä löhölinna-tuoli, jossa voi ottaa mukavasti vaikka tirsat. Tosin tällä hetkellä se on täynnä uusia tyynyjä joita en ole vielä ehtinyt (lue: jaksanut) sijoittaa makkariin, jossa muutenkin on jo 6 tyynyä.

Telkku. Iso. Aika. Voisi olla isompikin. Leffat. Sarjat. Aah. Kirjoja, mahonkiset hyllyt ja pikku-kräsää, kuten pääkallo, sekä digiboxi jossa on ladattuna Viasat Kulta-kortti.

Siinä lyhyesti oli Jukan kämppä, se pieni ja omalaatuinen. Spekseiltään 60 neliötä suurta iloa ja hauskuutta, käytävineen ja huoneineen. Haittapuolena aika huikea vuokra, vaikka ei kummoinen ole.

Kommentointi suljettu [0] Tagit:

Tämän bloggauksen kommentointi on suljettu, sen oltua auki 29. joulukuuta 2007 lähtien kuusi viikkoa.

Elämä on pääasiassa kahvia, taiteilua, ohjelmointia, musaa, tunteita, nauttimista, aurinkoa, kävelemistä, kokkaamista, elokuvia hitusella kauneutta, sekä vastakohtaista rumuutta.

© Copyright 2008 Jukka Svahn. All rights reserved. Sivun ylälaitaan