Julkaistu: 7. huhtikuuta 2007 Kategoria: elämä

Taas tuommoinen hieno lontooksi kirjoitettu otsikko – tai nimi tälle kirjoitukselle, miten sen nyt ottaa. No, koska minä olen se kirjoittaja ja sivuston omistaja, sekä vahingokseni se maksaja, sanon, tai siis määrään, että tuota kutsutaan nyt otsikoksi.

Mahtavaa, osasin käyttää tätä aimosuurta valtaani, siis sitä mitä minulla ei ole, tai sitten on – miten senkin nyt ottaa. No jatketaan tämän yltiöpäisen päättömän pohdinnan jälkeen.

Tuossa yksi tuttuseni, ihana immeinen, semmoinen pikkuinen, kysyi ja totesi: “Taidat muuten kirjoittaa aika paljon, mutta eikö ole aika vaikeaa pitää yllä omasta elämästä kertovaa blogia – siis semmoista joka on kaikkien nähtävillä?”

Tuo kysymys oikeastaan tiputti minulta koko tajun kankaalle, en tietäynyt mitä pitäisi ajatella. En ole oikein koskaan ajatellut tätä sillä tavalla, tätä kirjoittamista. Toisaalta en minä kerro mitään kovinkaan persoonaalia: hajatelmia, tarinoita, mitä söin ja joitain hauskoja lausahduksia ja näkymiä joita näen.

En kerro siis oikeastaan mitään, kerroin vain jotain. Ja tietysti mikään personal tapahtuma, tai kenenkään toisen yksityisasiat eivät ole täällä vierailleet. Ehkä hajatelman muodossa, kun toisen asiat ovat toimineet inspiraationa, mutta eivät muuten.

Ehkä kuitenkin jotkut, tai monet, tutut osaavat päätellä heistä henkilöt, joita kirjoituksissani vierailee, mutta oikeastaan monista hajatelmista lähes kaikille ihmisille tulee joku oman elämänsä tilanne mieleen. Omasta elämästään niin.

Sehän on kirjoitusten tarkoitus, niin lauluissa kuin kirjoissa, niin kuin näissäkin: ne aiheuttavat mielikuvia ihmisille. Toisaalta me myös pidämme lukemisesta, ja kaiken lisäksi olemme uteliaita sen kohtaan mitä toisten elämissä tapahtuu.

Mitä minä siis hyödyn tästä kirjoittamisesta? Jaa, jaa. Minä pidän kirjoittamisesta, sen on yksi harrastuksistani, ehkä ainoa asia, jossa tarvitsen aivotoimintaa, pidän asioiden miettimisestä, asioiden näkökulmien kääntelemisestä ja pohtimisesta. Kaiken lisäksi tämä kirjoittaminen on hyvä keino purkaa mielen painavia asioita, selkeyttää mietteitä ja näin pysyä hyvillä mielin.

Samalla myös harrastan muutenkin kirjoittamista, tämä blogi pitää yllä jonkin sortin taitoa ja laatusuhdetta. Muuten minä kirjoitan kaikkea pientä runoista lyriikoihin. Ylläpidän portfoliota, johon tarvitaan ytimekkäitä kuvauksia ja niin pois päin – jos siis joskus haluan tehdä jotain työtä kuvataiteellisen saralla. Mutta nuo eroavatkin blogista paljon, ne ovat juttuja joita teen matkan varrella, istuessani vaikka bussissa. Saatan vetää esiin muistion, sekä kynän ja raapustaa jotain miettelevää lyriikkaa.

Yleensä kuitenkin tyydyn vain piirtelemään, jos minulla on kynää ja paperia esillä. Piirtämään ohi siintävää maisemaa sarjakuvamaisella jäljellä, tai jotain aivan muuta – jotain.

Palataanpa vielä kirjoitukseni alkuun jossa kutsuin tätä ihanaa ystävää pieneksi. Tämä liittyy pieneen ikäeroon, sekä pituuteen – tämmöistä pientä leikkimielistä pilke-silmäkulmassa piikittelyä. Hän ei todellakaan taida kuitenkaan pitää siitä ,mutta kuitenkin: hehe. Sori.

Life is great – Remember to enjoy it.

Kommat suljettu [0] Tagit: elämä

Tämän bloggauksen kommentointi on suljettu, sen oltua auki 7. huhtikuuta 2007 lähtien kuusi viikkoa.

Jukka, 23,
web developer,
haahuilija,
musafriikki

Rahinaa.biz

Life is great - Metal is from the gods

Tuoreimmat rähinät