Julkaistu: 9. maaliskuuta 2007 Kategoria: elämä

Viimeisinä parina päivänä olen ollut jollain tavalla levoton, kuoressa – näyttäen ylisosiaaliselta, mutta toisaalta olen jotain aivan muuta. Kaikki johtuu vain yhdestä eräästä, enkelistä, ja siihen liittyvästä.

Näenkin nyt itsessäni muutamia samoja piirteitä kuin eräässä tutussani: haahuilen ja seilaan. Ehkä tarkoituksenani on vain unohtaa asioita, mutta toisaalta se on sosiaalisuus on mukavaa.

Mutta toisaalta en edes ole sosiaalinen, saatan vaikuttaa siltä, mutta pääosan ajasta olen omissa maailmoissani. Samalla jostain oudosta syystä en halua viettää aikaa aivan lähimpien ystävieni kanssa – jotenkin ahdistaa.

Yhden kanssa olisi kyllä kiva olla kaksistaan – haluaisin sitä yli kaiken. Sen enkelin kanssa.

Outoa, että minä sanon noin sillä minä inhoan yli kaiken epäsosiaalisuutta. Rauhoittuminen ja hiljainen yhteiselo on kuitenkin kullanarvoista, mutta toiset ihmiset ovat ihq-tärkeitä.

On vain välillä niin vaikeaa olla se oikea – yrittää ottaa toiset huomioon, kun muut tuntuvat pahvilta ja se yksi pyörii vain mielessä. Hmm, sitä se teettää. Sen yhden kanssa vain.

Ylipäätään tämä päivä on ollut todella mukava, törmäillä ihmisiin ja niin pois päin. Pitää hauskaa, mutta kuitenkin kun se yksi puuttuu. Ei ollenkaan kiva tunne – hetkeksi sen voi jopa unohtaa, mutta kokoajan sen alitajunnassaan, sydämmessä ja kehossaan tuntee. Sen pienen aukon, sen jota tarvitsee.

Kommat suljettu [0] Tagit: elämä, tunteet

Tämän bloggauksen kommentointi on suljettu, sen oltua auki 9. maaliskuuta 2007 lähtien kuusi viikkoa.

Jukka, 23,
web developer,
haahuilija,
musafriikki

Rahinaa.biz

Mielen pyörintää

Tuoreimmat rähinät