Julkaistu: 10. tammikuuta 2011 Kategoria: elämä

Iho kanvaasina on pitkään kiihottanut sisäistä silmääni. Tatuonnit; ne kauniit, ne rumat, tarinankertojat ja epäonnistuneet. Historiassa tatuoinneilla on aina ollut oma paikkansa ja niitä on tavattu niin kauan kuin ihmisiä on tällä kivellä asustanut. Mutta mikä tekee iholla olevasta taiteesta niin suosittua?

Mit, hä hö, sanoinko taidetta? Taisin sanoa. Mielestäni tatuoinnit voivat olla taidetta, mutta ne voivat olla myös täyttä roskaa katsojasta riippuen. Iho on kanvaasi, erona se, että se on aina mukana, minne ikinä sitä meneekin. Iho ei ole kuin normaali kangas; se on ainaisen stressin alla, se muuttuu ja tallentaa oman tarinansa vuosien saatossa. Tämä on ytimessään se mikä tekee minun silmissäni tatuoinneista niin kiinnostavia, ihania kuten myös kammottavia.

Tämän bloggauksen sytyttäjänä ovat ne ns. “päähänpisto”-tatuoinnit, ne joita universaalien sääntöjen mukaisesti hankitaan joko muutenvaan kännispäissä, tai kumppanin kanssa suoritetun tappelun merkkipaaluna. Sehän on niin järjettömän järkevää hankkia oman rakastetun nimi omaan takalistoon, erityisesti jos syynä on anteeksipyyntö. Jos anteeksipyyntöön tarvitaan oman perseen uhraaminen, voi olla että seuraavan kuun aikana lyötyy tatuoidun nimi leikkausjonosta, perustekentässä “ihosiirto”.

Miksi hävetä mennettä? Ehkä se oli virhe, ehkä se oli se tyhmin valinta ikinä, ehkä se olisi voinut hoitaa meikkitatuointina, mutta se on myös muisto. Ehkä pahinta on se että tulevaisuudessa monetkaan eivät tule arvostamaan tuota perseestä löytyvää nimeä. Mutta eikö se ole koko elämän takana? Saamme arpia, merkkejä ja paaluja. Aina voisi katua kaikkea, mutta aina tulee jotain joka muuttaa pään liikennevalojen punaisiin väreihin.

Elämä on täynnä valintoja. Itse en ehkä ottaisi tatuointia summamutikassa, vain jos olisi jotain oikeasti sen arvoista, jotain mikä olisi tärkeää. Tärkeää sillä hetkellä — siihenhän se lopulta tulee. Me muutumme jatkuvasti ja samat kiinnostuksen kohteet eivät välttämättä jatku ikuisuuteen. Samaan kasaan voi heittää kännispäissä tatuoidut nimet. Nekin ovat jotain mitä on valittu hetken tuntemuksen mukaan. Täten ajattelenkin tatuointeja enemmänkin historiana, kuin jonain mikä on niin helvetin siistiä.

Kommat suljettu [0] Tagit: hajatelma

Tämän bloggauksen kommentointi on suljettu, sen oltua auki 10. tammikuuta 2011 lähtien kuusi viikkoa.

Jukka, 22,
web developer,
haahuilija,
musafriikki

Rahinaa.biz

Muste, iho - kreikkalaiset jumalattaret

Tuoreimmat rähinät