Julkaistu: 25. maaliskuuta 2008 Kategoria: elämä

Onko kihloihin menemisestä nykyään tullut jonkinasteinen muoti-ilmiö, joka kiertää ympäri katuja kuin kiertotauti ja aiheuttaa kaikissa teineissä hirveää himoa mennä kihloihin? Samalla parit etsivät parempaa sitoutumista tai suhteen parannusta kihlautumisesta, siitä pienestä sormuksen pahasesta, kun realiteetissa kaikki menee päin persettä ihastumisen roihun taannuttua.

Oli se sitten kultaa tai jättitimanttia jäljentevää, ei se kuitenkaan tule olemaan se parantava ihmeteko muualla kuin elokuvissa, sekä neitosten muotilehdissä, joissa jostain kummasta syystä mainostetaan kevään olevan kihlojen aikaa. Siis kihloihin meneminen on muotia? Ja kihloihin menemisellä tulee muodikkaaksi ja rakastuneeksi?

Kihlautuminen siis saa sinut, tai kenet tahansa rakastamaan sitä aivokuollutta puolisoasi? No ei todellakaan. Eihän se sormus ole mikään maaginen esine, vaan rakkaus, sekä välittäminen tulevat jostain aivan muusta: siitä suhteesta itsestään. Sormus on vain keino ilmaista sitä, tai sitten lupaumus avioitua, riippuen ihmisestä, mutta se ei ole maaginen työkalu rakkauden tuomiseen.

Ihmiset tuovat rakkauden itsestään, eivät sormuksista tai ympäröivistä materialistisesta maailmasta. Jos olet huomannut pitäväsi poikaystävästäsi hänen paitansa takia, kannattaa miettiä vähän uudestaan. Ehkä hän ei ole se oikea loppupeleissä, ei ainakaan muotikihloihin, jota itse kirjoittaja ei tajua.

Nyt kun se on vielä ajankohtaistakin, erityisesti lukiolaisilla ja ammattikoulun pareilla, kun jätkät lähtevät kohta armeijaan. Nythän on siis pakko mennä kihloihin jotta suhde pysyy ja säilyy. Kyllä, jos se on totta ja tuntuu oikealta, väärin taas jos se on vain jättämisen pelon takia. On myös vähän outoa mennä kihloihin, koska muut menevät.

Kirjoittaja itse kosii vasta kun on valmis, vasta kun tuntee itsensä naimisiin meneväksi ja raukkauteen kastetuksi hyypiöksi. Eli ei vielä, ei vielä – ainakaan tänään. Vasta silloin kun on oppinut rakastamaan toista, ja on päässyt rakkauden huumasta ohi – vasta kun tapaa jonkun joka on se one. Ei ole myöskään kaukaa haettua jos joku muotikihlaituista sattuu seurustelemaan eri henkilön kanssa kuukauden päästä.

Kommat suljettu [6] Tagit: elämä

Petri kirjoitti 25. maaliskuuta 2008:

Onhan se kihloissa käyminen ollut muotia jo vuosien ajan ainakin täällä rannikkoseudulla. Tunsin jo yläasteella ollessani yhden pariskunnan, joka oli mennyt kihloihin keskenään tunnettuaan toisensa vain kuukauden ajan. Lol.

Otavan julkaisema ja Veikko Karumon & Olavi Järven kirjoittama Miehen etikettiopas vuodelta 1965 suosittelee, että:

“Kihloissaolon aikaa ei yleensä pitäisi venyttää liian pitkäksi, vaan puolet vuotta tai vuosi olkoon äärimmäinen raja. Jos taloudelliset syyt, keskeneräiset opinnot tms. seikat ovat esteenä, on useasti parempi odottaa kihlauksen julkaisemista.”

Kihlauksen julkaisemisella viitataan lehti-ilmoituksen jättämiseen, kavereille ja sukulaisille kertomiseen yms.

Tällaista kirjallisuutta löytyy Huuto.netistä. :-)

Gocom kirjoitti 25. maaliskuuta 2008:

Vikalause saa sen kuulostamaan jopa mainokselta ;) Jep, vuosia on se ollut, mutta nyt se tulee taas ajankohtaiseksi kun koittaa kevät, tämä ihana kutuaika :D

Samanlaisia tulee tunnettua täälläkin, puhumattakaan sitten teinivanhemmista, jotka tosin monissa tilanteissa ovat vahinkoja, joka taasen on ikävääkin.

Tuo kuukauden yhdessä olo on aika lyhyt aika, erityisesti kun pari on todella nuori. Aikalailla jopa vastaan tuota miehen etikettiopasta, tosin tuo sana mies ei oikein siihen sovi: yhteinen päätös se on.

Jonna kirjoitti 28. maaliskuuta 2008:

“Jos olet huomannut pitäväsi poikaystävästäsi hänen paitansa takia, kannattaa miettiä vähän uudestaan.” Tuo oli jotenkin ihana. =D “On se aika paskiainen, mutta ah, se paita, se paita!”

Ei kyllä tämäkään ihmislapsi tajua tuollaisia muotikihlautumisia (muutenkin muoti tosin menee aika lailla yli hilseen). Ehkä siinä on sekin, että kavereille on sitten kiva esitellä niitä sormuksia ja vanhemmatkin järkyttyvät mukavasti. Voihan sillä kroonisella typeryydelläkin olla osansa asiassa, hmm.

Mainio kirjoitus! Juuri näinhän sen pitäisikin mennä; rakastunut voi olla kihlautumattakin, mutta ei kihlautunut rakkaudetta. Voi ihmiset.

Mitäpä meidän Jukka-pojallemme kuuluu noin muuten? Kun ei ole tullut nähtyä tässä aikoihin (paitsi kerran taisin bongata sinut kaupassa, mutta olit sen verran kiireessä, etten ehtinyt huikata kun jo katosit).

Jonna kiittää, kumartaa ja toivottaa rauhaa & rakkautta!

Gocom kirjoitti 28. maaliskuuta 2008:

Hyvinhän tässä suivaantuu Jonnaseni :) Oih, kurjaa ettemme törmänneet, olin varmaan niin tohkeissani harppomassa. Mukavaa että sinulle kuitenkin tämä napakka kirjoitus maistuu, toivottavasti se vielä maistui todella hyvältä :)

Simo kirjoitti 4. huhtikuuta 2008:

Juu en minäkään oikein tätä ilmiötä ymmärrä. Toisaalta en kyllä tunne kovinkaan montaa tällaista ns. teinikihlautumista, enkä varsinaisesti suosi sellaista. Toki jos henkilö A tietää, että henkilö B on hänelle “se one” (kuten kirjoittaja ilmaisi) niin eihän siinä silloin mitään moitittavaa ole.

Nuorena se elämä vain on sellaista, että tänään saatetaan leijua pilvilinnoissa, kun huomenna kaikki onkin jo pelkkää helvettiä. Mieli muuttuu jatkuvasti eikä päähänpistosten takia kannata mennä tekemään niin suurta valintaa, kuin kihlautuminen on.

Gocom kirjoitti 6. huhtikuuta 2008:

Jees Simo, sanoissasi on paljon viisautta. Nuorena tulee todellakin ailahdettua, sen huipentuessa vielä murrosiän loppuvuosina, siis teini-iän komeudessa, hirveäksi kyllä-jaa-ei mylläkäksi. Toisaalta joillakin tätä ei ilmene ollenkaan ihmisten ollessa yksilöitä.

Tämän bloggauksen kommentointi on suljettu, sen oltua auki 25. maaliskuuta 2008 lähtien kuusi viikkoa. Tuona aika merkintä sai 6 kommenttia. Merkinnän kestolinkki: http://www.rahinaa.biz/lehti/ne-muotikihlautumiset

Jukka, 22,
web developer,
haahuilija,
musafriikki

Rahinaa.biz

Ne muotikihlautumiset