Julkaistu: 9. helmikuuta 2007 Kategoria: elämä

Minä olin tänään opettajan hansikkaissa – tai olisin ollut jos opettajilla olisi työhanskat – vertauskuvallisesti siis.

Tänään englannin opettajamme oli kipeänä, jolloin hän ei päässyt opettamaan, eikä hänelle oltu päivän varoitusajalla löydetty sijaista. Luokkamme oven siis tulikin avaamaan toinen englannin maikka, vanha tuttu minulle.

Mutta hänellä oli samaan aikaan oma tuntinsa, joten hän tarvitsi itselleen apulaisen, joka hoitaisi kyseisen tunnin opetuksen. Hän katsasti luokkaa kunnes huomasi minun naamani ja sanoi: “Jukka, you are familiar to me from another courses. Would you help me and be my assistant?” Tähän vielä jatkoi ohjeistusta siitä mitä minun tulisi tehdä. Vastauksena minä tokaisin: “Okay, I’m quite sure.”

Tehtävä jonka hän antoi oli helppo. Minun piti vain laittaa mankkaan nauhoja joiden avulla suoritimme kuuntelutehtävän. Sen jälkeen minun tuli lukea oikeat vastaukset, jonka jälkeen oppitunti oli lähes loppu. Lähdimme kotia kohti, sillä se oli viimeinen oppitunti.

Tämä oli minun toinen kertani kun toimin opettajana lukiossa, ensimmäisellä kerralla minä tosin oikeastikin opetin, nyt vain tein apinanhommia.

Kommat suljettu [0] Tagit: elämä

Tämän bloggauksen kommentointi on suljettu, sen oltua auki 9. helmikuuta 2007 lähtien kuusi viikkoa.

Jukka, 23,
web developer,
haahuilija,
musafriikki

Rahinaa.biz

Opettajan hansikkaat

Tuoreimmat rähinät