Julkaistu: 16. tammikuuta 2007 Kategoria: elämä

Tänään minulla oli Opinto-ohjausta, paremmin tunnetusti OPO:a. Voi sanoa että tunti oli mitä tylsin ainakin minun kannaltani, sillä tunnilla käsiteltiin yliopistoja. Minähän olen hakemassa ammattikorkeaan, eli paljon minä kostun.

Pieni pölinä kuitenkin pelasti väsymystäni tunnilla. Pölinä, joka ei pahemmin oppituntiin liittynyt, vaikka se paikoittain opiskelua viistosi. Aah, onneksi olimme valinneet ne luokan seinän vieressä olevat ikkunapaikat – ne ovat aina niin mukavat, kun seinään voi nojata ja kädet voi nostaa nojaamaan selkänojaan.

Jeh, suoritimme joukkonukkumista. Koko luokka uinui enemmän ja vähemmän. Välillä tuntuikin kuin opinto-ohjaaja olisi ajatellut puhuvansa kuuroille korville, sen verran turhautuneen näköinen hän oli.

Paras opinto-ohjaaja kuitenkin löytyi vasta tunnin jälkeen käytävässä, jossa istuskelin vaikka minulta oli jo koulupäivä loppunut. Hän, kaverini, pyysi katsottavakseen lukujärjestystäni ja huomasi mitä ihanimman asian: voin siirtää lukuvuoden viimeisen kurssin seuraavaan jaksoon, jolloin minä pääsen kesälomalle yhden päivän etuajassa. Samalla siirto vaikuttaa siihen että ainakin varmuudella tapaan tuttuja kurssilla: samainen henkilö nääs on kyseisellä kurssilla.

“Tutumpi tietää paremmin, kuin tuntematon.”

Kommat suljettu [0] Tagit: elämä, opiskelu

Tämän bloggauksen kommentointi on suljettu, sen oltua auki 16. tammikuuta 2007 lähtien kuusi viikkoa.

Jukka, 23,
web developer,
haahuilija,
musafriikki

Rahinaa.biz

Opinto-ohjaaja kertoi

Tuoreimmat rähinät