Julkaistu: 27. helmikuuta 2007 Kategoria: elämä

Mietiskelin, mietiskelin sitä mitä minä olen ja sitä mitä minä voisin olla. Tällä kertaa en miettinyt muita, mietin aivan puhtaasti omia tuntemuksia.

Mieleeni tuli niin monia ajatuksia. Esimerkiksi siitä miksi minä vain leijun tässä vanhassa, miksi en jatka eteenpäin. Mutta kun en voi: olen niin tunteissa. En voi päästää irti, tai ehkä voisin, mutta kun en voi – tunteet ohjaavat mieltäni, eikä tunteita voi lopettaa.

Mietin myös omaa käytöstäni ja se mikä minun persoonastani on tullut. Olen muuttunut, ja suuresti. Jollain tavalla minusta on tullut monella tavalla samanlainen kuin broideistani, jotka tosin ovat yli kymmenen vuotta vanhempia.

Käytökseni on muuttunut samanlaiseksi kuin heillä, molempien yhdistymäksi tarkemmin sanottuna. Tosin minussa on myös paljon omaa, kuin tuo taivaanmaalarin tunteellis-romanttinen luonne, yhdistettynä pieneen määrään hevarin verta.

Olen oma uniikki itseni, erikoisessa sopassa keitettynä.

Kommat suljettu [0] Tagit: elämä

Tämän bloggauksen kommentointi on suljettu, sen oltua auki 27. helmikuuta 2007 lähtien kuusi viikkoa.

Jukka, 23,
web developer,
haahuilija,
musafriikki

Rahinaa.biz

Päätöntä miettimistä

Tuoreimmat rähinät