Julkaistu: 4. tammikuuta 2007 Kategoria: elämä

Saavuin äsken kotiin Helsingistä, jossa olimme lukion musiikinryhmän kanssa katsomassa Pähkinänsärkijää baletin muodossa. Nyt kello on jo yksitoista illalla ja väsymys alkaa pikkuhiljaa painaa. Olo on kuitenkin mitä mainioin, johtuen niin baletin, kuin myös hyvän seuran.

Pidin tuosta baletista suuresti, se sai jopa ihoni kananlihalle samalla tavalla kuin jokin todella hyvä musiikki saa. Esitys oli vain niin sanoinkuvaamaton, etten sitä osaa kuvata sanoin, enkä elein. Se vaikutti tunteisiin ja muuhen suuresti – en kuitenkaan voi sanoa että olisin tästälähin menossa joka viikko balettiin.

Yksi juttu kuitenkin harmittaa: minua rupesi väsyttämään kesken esityksen. Se ei mitenkään johtunut näytöksestä, vaan minun raskaasta unentarpeesta. Tämä on sivuvaikutusta tunteiden valtavirrasta, siitä se on, vaikka olenkin tämän viikon ajan nukkunut joka yö vähintää yhdeksän tuntia.

Tunteista johtuen painajaiset ja mitä ihanimmat unet ovat vaivanneet minun nukkumistani. Kerran olen herännyt painajaiseen, ja muutaman kerran olen nähnyt niin ihanaa unta, että olen herännyt sen keskellä valtavaan täytymyksen ja ilon tunteeseen.

Kommat suljettu [0] Tagit: tunteet

Tämän bloggauksen kommentointi on suljettu, sen oltua auki 4. tammikuuta 2007 lähtien kuusi viikkoa.

Jukka, 23,
web developer,
haahuilija,
musafriikki

Rahinaa.biz

Pähkinänsärkijä oli mahtava

Tuoreimmat rähinät