Julkaistu: 22. tammikuuta 2007 Kategoria: elämä

Elämän peruspäivää, sitä tänään oli tajolla, sanoi keittäjä ruokajonossa ja sitähän se oli.

Olihan päivässäni kaikkia hauskia yhteiskohtia tänään, mutta aikalailla tämä oli perustavaraa, ja tulee sitä olemaankin näiden kahdeksan viimeisen tunnin ajan, mitkä vuoraudesta on vielä jäljellä.

Tajusin kuitenkin tänään kuinka pieniä välillä ongelmani ovatkaan, kun verrataan muiden ihmisten ongelmiin. Jotkut ovat oikein pistäneet ranttaliksi viikonlopun aikana, niin parisuhteiden, kuin viinan läträyksen saralla.

Yhden kertomuksen, tai oikeastaan paremminkin se oli surullinen tositarina, johti minut kauhistuksen tai epäselvyyden valtaan. Olin samaan aikaan hämmentynyt, kuin myös peloissani. Minä nauroin, mutta sisäisesti itkin samaan aikaan – se vain oli niin outo asia. Outo oli myös tuo minun tuntemani tunne, joka oli niin outo, että häh.

Psykan tunnilla aiheen innoittaman aloin miettiä lisää tätä asiaa, sillä se oli vain niin outoa, tuo kokema tuntemukseni ja tapahtumat. Painoin pääni pulpettiin, näytin nukkuvani, mutta oikeasti päässäni pyöri. Täytyy myöntää että lopulta kuitenkin meinasin melkein nukahtaa ajatusteni keskellä – minua kun väsyttää.

Sen takia lähdenkin tästä taas matkaan tuonne ulkoilmaan, joka nauttii piristävästä kylmyydestä, ja vielä on kaiken lisäksi on valoisaakin. Jos osaan valita lähtemisajankohdan oikein tulen näkemään niin tähtitaivaan, kuin myös auringon.

Kommat suljettu [0] Tagit: elämä

Tämän bloggauksen kommentointi on suljettu, sen oltua auki 22. tammikuuta 2007 lähtien kuusi viikkoa.

Jukka, 23,
web developer,
haahuilija,
musafriikki

Rahinaa.biz

Peruukkipäivä

Tuoreimmat rähinät