Julkaistu: 12. kesäkuuta 2007 Kategoria: elämä

Eilen tuli vahingollisesti tuhlattua rahaa, ja tuhlaushan on asia, jota tulisi välttää yli kaiken erityisesti kun kyseessä on köyhä yksinelävä lukiolaisopiskelija. Eli paha minä, paha, paha.

Tällä kertaa syynä oli musiikki, tuo sulosointuinen asia, johon kulutin tasan 50 euroa, viiden eri levyn edestä. Käteeni tarttuivat Sonata Arctica: Collection, Apulanta: Eikä vielä ole edes ilta, Kilpi: Kaaoksen kuningas, Kotiteollisuus: Iankaikkinen, sekä kokoelmalevy Suomipoppia 9.

Olen kuunnellutkin noista levyistä jo lähes jokaisen kannesta kanteen, raidasta raitaan ja lukenut levyjen lehtisetkin, sekä tarkastellut kannet tarkasti, kuin leijona vaanii saalistaan. Minä vain rakastan levyjen ostamista ja ylipäätään musiikkia. En niin paljon kuin ihmisiä, tai ihmistä muutamaa, mutta muuten oikeastaan yli kaiken.

Ajatuksena olisi ehkä jopa kirjoittaa muutama tarkkakohtaisempi arvostelu noista levyistä, kunhan saan itseeni niin paljon puhtia ja mitä tärkeintä: inspiraatiota, jota minusta ei tällä hetkellä hitustakaan löydy. Minne onkaan muusani mennyt? Ehkä se katosi valvotun yön aikana univajeeseen. Ken tietää, mitäs menin taas miettimään asioita yli yön.

Kommat suljettu [0] Tagit: elämä, musiikki

Tämän bloggauksen kommentointi on suljettu, sen oltua auki 12. kesäkuuta 2007 lähtien kuusi viikkoa.

Jukka, 23,
web developer,
haahuilija,
musafriikki

Rahinaa.biz

Rahareikä ja suola

Tuoreimmat rähinät