Julkaistu: 19. tammikuuta 2007 Kategoria: elämä

Asia josta en voi puhua. Se ei koske minua, vaikka se koskeekin minua. Sen voin sanoa, että tänään oli yksi kouluvuoden surullisimmista päivistä.

Hän oli surullisin, kuin ruusu kylmässä yksinään, suurten ihmisten maailmassa, jossa muut yrittävät tukea, mutta jää ei halua sulaa ruusun pinnalta.

Tuemme kuitenkin parhaamme mukaan, et tule olemaan yksin.

Surun aiheuttaja on valssi, johon vaaditaan kaksi, mutta vain yksi suostuu tanssimaan. Toinen vain haluaa viettää aikaa ystävien joukossa. Toinen kaipaa toista, mutta toista ei kiinnosta. Sinisilmäisyyttä monin puolin: yrittääkö vaiko eikö yrittää. Sen he päättävät yhdessä, mutta yksilöinä.

Valitan kahta erinäistä hajatelmaa, minulle ei vain riitä intoa yhdistää niitä, enkä pystykään nyt: olen liian ulkona.

Kommat suljettu [0] Tagit: elämä, tunteet

Tämän bloggauksen kommentointi on suljettu, sen oltua auki 19. tammikuuta 2007 lähtien kuusi viikkoa.

Jukka, 23,
web developer,
haahuilija,
musafriikki

Rahinaa.biz

Ruusu joka kuolee kylmään

Tuoreimmat rähinät