Julkaistu: 16. huhtikuuta 2007 Kategoria: elämä

Oli keväinen perjantai aamupäivä. Aurinko paistoi ulkona luoden kirkkaat säteensä voimakkaasti, valaisten Lohjan lukion sisätilat suurista toisessa kerroksessa sijaitsevista ikkunoista.

Olo oli kuin John Travoltalla Saturday Night Fever-elokuvassa. Oli tanssin päivä, oikeastaan olin aika kummissani: Kaikki tanssivat vanhan ajan svengillä liikkuessaan koulun käytävillä. Olin hämmissäni, kun huomasin itsenikin svengaavan ilman mitään hallintaa. En voinut mitenkään estää liikeitäni.

Kuin leijaillein lattian liukasta, vasta vahattua pintaa pitkin, siirryin toisessa kerroksessa olevan suuren ikkunan luokse. Auringon säteet tuntuivat silmissäni saaden vedet valumaan kasvojani pitkin. Hetken totuttelun jälkeen pystyin helpommin näkemään ulos kirkkauden verhon läpi.

Kummastukseni näin ulkona aivan tavalliselta vaikuttavan vanhan miehen ulkoiluttamassa pientä koiraa hihnan päässä. Kun katsoin tarkemmin erotin jotain erikoista: koira ja mieskin tanssivat. Koira oli noussut takajaloilleen ja tanssi taidokkaan näköisesti – taidokkaammin kuin itse tuo vanha parrakas ulkoiluttaja.

Minulla ei ollut mitään hajua mitä oli tekeillä. Se kuitenkin jostain syystä tuntui todella hyvältä, onnistuneelta, vaikkakin minua suuresti pelotti. Se oli sentään sen verran outoa: mikä hitto voi saada tämmöistä aikaan.

Lähdin ikkunan luota kohti portaikkoa, joka sijaitsi avaran toisen kerroksen käytävän toisessa päässä. Ilman järkeä lähes yhtäkään askeltä ottamatta liun muutamassa hetkessä portaiden luokse. Ihmetykseni oli suuri: “Mit fittaa? Miten hitossa mä ton tein?”

Tapojeni vastaisesti hyppäsin potaiden kaiteelle, tanssikenkieni pohjien (mitä hittoa mulla on tanssikengät jalassa) kolahtaessa kaiteeseen kovan kopauksen saattelemana. Kopauksen kantautuessa jo takanani huomasin liukuvani kaidetta pitkin kohti koulun alakertaa.

Kaiteen loppuessa ponnistin, tein 360 asteen backflipin ja laskeuduin varman täydellisesti spagaatin turvin alas.

Herätyskellon sointu kantautui korviini. Heräsin. Kello oli 11.00 aamulla ja minä olin aivan ihmeissäni unestani, joka oli mielessäni todella kirkkaana. Olipa outo uni täytyy myöntää.

Kommat suljettu [0] Tagit: uni

Tämän bloggauksen kommentointi on suljettu, sen oltua auki 16. huhtikuuta 2007 lähtien kuusi viikkoa.

Jukka, 23,
web developer,
haahuilija,
musafriikki

Rahinaa.biz

Saturday Night Fever

Tuoreimmat rähinät