Julkaistu: 22. tammikuuta 2007 Kategoria: elämä

Ei tästä päivästä tullutkaan semmoinen normipäivä, joita tulee tiuhaan tahtiin peräkanaan. Ensinnäkin sen takia, että minulle jokainen päivä on erilainen, sillä ajattelen niin ja ajatus muuttuu tunteeksi. Tänään kuitenkin myös tapahtui jotain ihanaakin.

Tänään minä tunsin ensisilmäykseltä ihastumisen-tunteen. Se oli niin ihanaa, kun tunsin sen, mutta toisaalta se oli surullista, kun se lipui niin nopeasti ohitse, eikä jäänyt odottamaan. Nyt minä kaipaan sitä, haluan kokea sen uudestaan.

Menin käymään kävelyllä. Kiersin aluksi rantaan, jossa pysähdyin hetkeksi katsomaan auringonlaskua, joka oli uskomattoman kaunis. Tämän jälkeen jatkoin matkaa kohti kauppaa, paikallista S-Markettia.

Siellä, ostaessani ruokatarvikkeita törmäsin häneen. Tuohon suloiseen tyttöön, saman ikäiseen kuin minä. Hän katsoi minua suoraan silmiin loistavilla suklaanappisilmillään, jotka tihkuivat elämän intoa ja onnellisuutta.

Tämä toistui kolme kertaa samaisessa kaupassa: hän katsoi minua kolme kertaa silmiin ja joka kerta hän hymyili. Tämä tyttö oli jotain upeaa, hän erottui kaikista muista loistossaan. Hän vain oli niin söpön ja jututettavan näköinen – kuin pieni suklaanappi ruskeine hiuksineen ja kauniine silmineen.

Minulla oli tunne kuin olisin tuntenut hänet koko ikäni, vaikka luultavammin törmäsin häneen vasta ensimmäisen kerran. Nyt kuitenkin jollain kummalla tavalla kaipaan häntä – ihastunut olen.

En vain saanut suutani auki, jos vain olisin uskaltanut mennä juttuttamaan tuota tyttöä, huoh. Ehkä olisimme nyt kahvilla ja jotain suurta olisi saattanut alkaa. Jos tapaan tuon tytön uudestaan, sekä aika on oikea, niin varmuudella menen puhumaan hänelle.

Kommat suljettu [0] Tagit: elämä, tunteet

Tämän bloggauksen kommentointi on suljettu, sen oltua auki 22. tammikuuta 2007 lähtien kuusi viikkoa.

Jukka, 23,
web developer,
haahuilija,
musafriikki

Rahinaa.biz

Se lipui liian nopeasti ohi

Tuoreimmat rähinät