Julkaistu: 15. helmikuuta 2007 Kategoria: elämä

Ahdistaa, oikeasti olen koko ajan todella ahdistunut. Tuo kaikki johtuu tuosta eräästä ihmisestä, tämän kolmiodraaman tytöstä. Tulen hulluksi häneen – ei en tarkoita että olen hulluna häneen, vaikka niinkin on. Ainakin sillä tavalla, että wanhojen harjoitusten yleisövalssissa hänen tullessa tanssimaan kanssani unohdin kaikki askeleet täysin.

Onhan yhteinen aikamme todella hauskaa – sinäänsä, mutta se myös ajoittain ahdistaa, ahdistaa todella suuresti. Haluan pois, mutta ystävänä haluan viettää aikaa yhdessä – aivan hullua.

Tämäkin päivä meni arvatkaapas miten. Tämän henkilön kanssa yhdessä. Ahdistaa oikeasti niin pirusti, mutta sitten kuitenkin haluan olla ystävä ja hengata yhdessä. Pidän kuitenkin tuosta ajasta jota vietämme.

Hänen antamansa “Pidetään vähän väliä”-viesti ei ole oikein toiminut. Mene pois, mutta pysy siinä – arghh. Samalla inhoan tuota ihmistä oikeasti, mutta samalla haluan olla hänelle maailman kiltein olento ja todella hyvä ystävä. Välitän hänestä suuresti, kuin omasta perheenjäsenestä, siskosta.

Haluan lomaa kaikesta: en vain kestä. Ei, en haluakkaan lomaa, vaan haluan vanhaan, ei en halua sitäkään: haluan vain jotain, aivan mitä vain.

Kommat suljettu [0] Tagit: elämä, tunteet

Tämän bloggauksen kommentointi on suljettu, sen oltua auki 15. helmikuuta 2007 lähtien kuusi viikkoa.

Jukka, 23,
web developer,
haahuilija,
musafriikki

Rahinaa.biz

Sekoilu ahdistaa

Tuoreimmat rähinät