Julkaistu: 13. helmikuuta 2007 Kategoria: elämä

Mitä jos sydämestä loppuukin tila? Mitä kun tunteita onkin liikaa, niin paljon, että niiden käsittelemiseen ja säilömiseen tarvittaisiin useita sydämmiä. Minusta tuntuu vähän siltä.

Olen vähän hajalla, kuin kaikki leikkaisisivat minusta pienen palasen ja ottaisivat omakseen, mutta jättäisivät tunteet minulle. Tila johon tunteet voin säilöä vain pienenee ja pienenee – sisälläni on aika ahdasta.

Loppujen lopuksi taitaa kuulua sisältäni “Poks!”, kun tila sisälläni loppuu. Riekaleeni jatkavat elämää, mutta eivät enää voi omaksua mitään – eivät niin tunteita kuin ihmisiäkään elämään.

Sama vanha toistuu aina, olen kohtalon orja. Taivaanmaalarin kirous.

Kommat suljettu [0] Tagit: elämä, tunteet

Tämän bloggauksen kommentointi on suljettu, sen oltua auki 13. helmikuuta 2007 lähtien kuusi viikkoa.

Jukka, 23,
web developer,
haahuilija,
musafriikki

Rahinaa.biz

Tila täyttyy sisälläni

Tuoreimmat rähinät