Julkaistu: 12. helmikuuta 2007 Kategoria: elämä

Tänään olin koko päivän vähän omissa maailmoissani, tarkemmin sanottuna tunteiden pauloissa, tämän maailman keskipistettä miettien – tätä ihmistä, tätä ihanuutta, elämän valoa ja enkeliä. Tänään en saanutkaan mitään aikaan oppitunneilla.

Ruotsin tunnilla paritöitä tehdessämme joutuikin parini useaan otteeseen huutamaan nimeäni, jotta havahtuisin ajatuksistani: “Jukka, sun vuoro!”

Olin aivan jossain toisaalla, se ei vain tahdo lähteä mielestä – se tunne, aah. Ehkä kuitenkin jotain sain oppitunneilla aikaan. Suunnittelin ystävänpäiväkortin rungon ja idean, sekä piirsin pari tunteitani ja tapahtumia edustanutta piirustusta.

Koulun jälkeen juttelin vähän leppoisia ihmisten kanssa, kunnes vetäydyin ostoksille. Aluksi kävin ruokakaupassa ostaen ruokaa. Vein ostokset kotiin, mutta saman tien lähdin uudestaan tien päälle – minulla oli lisää ostettavana.

Seilailin pienen kaupunkimme katuja etsien jotain käteen käyvää. Ne minä tosiaankin löysin. Ostin tavaraa aina pehmoleluista, vaatteisiin ja askarteluvälineisiin. Mukaani tarttui myös uutta musiikkia kolmen levyllisen verran.

Eppu Normaali – Valkoinen kupla
Viikate – Parrun pätkiä – Ranka EP:t 2000 – 2004
Children of Bodom – Something Wild

Tämä ostostuokio antoi minulle ainakin muuta ajateltavaa – muuta kuin nuo tunteet, jotka välillä oikeastikin riipivät elämääni, mutta monesti ne ovat niin ihania.

Tunteet kuitenkin palasivat kaksi tuntisen shoppailun jälkeen, kun juttelin sähköisesti tunteiden kohteen kanssa – tämän ihanan ihmisen. Ne ihanat tunteet, ne koskettavat ja ne, jotka sekoittavat elämää. Kumpa vain saisi vastaukset näihin kysymyksiin – me olemme vähän ulkona.

Kommat suljettu [0] Tagit: elämä

Tämän bloggauksen kommentointi on suljettu, sen oltua auki 12. helmikuuta 2007 lähtien kuusi viikkoa.

Jukka, 23,
web developer,
haahuilija,
musafriikki

Rahinaa.biz

Tunteiden teillä

Tuoreimmat rähinät