Rahinaa.biz / Lehti / Vaikka riipaisi on se jo paranemaan

Vaikka riipaisi on se jo paranemaan

Julkaistu: 25. joulukuuta 2006 Kategoria: elämä

Tuo toisen Textpatternin ja sen kirjoitusten menettäminen vähän riipaisi. Tai eiväthän ne mihinkään ole kadonneet, ne sijaitsevat vieläkin tällä palvelimella, kuin myös omalla koneellanikin.

Olen kuitenkin päättänyt etten noita vanhoja tänne siirrä tahi julkaise, vaikka siellä olikin pari hyvää bloggausta, ja muutama sitäkin mahtavampi kommentti kiitos teidän.

Tosin monet niistä bloggauksista olivat aikamoisen mitään sanomattomia, aivan nörttejä räpellyksiä. Se ei enää edusta minua, nykyään kaiken kuuluu tulla tunteella. Kaikki suoraan sydämmestä, ja vähän on mukana sitä perämaan rähinääkin, kuten tämän sivuston sloganitkin antavat kuulla. Oikeastaan niitä on useampikin.

  • Rahinaa.biz – Rahinaa ja rähinää
  • Lehti – Rahinaa ja Rähinää blogi
  • Websuunnittelua, blogi ja portfolio – rähisevän juipin elämää
  • Tunteet: Rakkaus, ilo, intohimo ja rähinä

Ei, en kuitenkaan ole niin rähisevä. Viimeksi olen rähissyt, eh, tänään, mutta en ole niin rähisevä. Pääasiassa olen se porukan tunteellinen tyyppi, se psykologi, joka kuuntelee, jota ulkopuoliset pitävät hiljaisena, mutta läheiset puheliaana. Se tyyppi, se vähän outo mutta omalla tavallaan hauska.

Se jolle musiikki on elämä, mutta se joka ei osaa soittaa mitään, ei edes suuta. Suussakin sävelet menevät sotkuun ja välillä ääni ei ole niin kaunis kuin voisi olla. Se joka on se vähiten täydellinen, ja monien mielestä friikki, se jota suurin osa jätkistä inhoaa, ja jonka olkapäähän voi nojata kuka tahansa.

Jos minut jaetaan laatikkoperiaatteella ryhmään heitetään minut laatikkoon jonka kyljessä lukee. Ei, en osaakaan vastata tähän. Se ei olekaan niin helppoa heittää itseänsä laatikkoon, ja minä en usko laatikkojakoon. Se on kamala tapa. Kaikki ovat yksilöitä joita ei saa yleistä. Kaikki ovat omalla tavallaan ihania otuksia: halinalleja, hönöpönöjä, hanimuffeleita ja sitten on niitä vuoripeikkojakin. Mutta ehkä sen vuoripeikonkin sisällä on hanimuffeli.

Ja nuohan höpönöpö ja muut olivat semmoista hassua puhetta, eivätkä yleistyksiä, vaikka siltä saattavatkin kuulostaa, vai olenko minä ihan höpsö höpönöpönen. Taisin sittenkin huomaamattani yleistää, vaikka sitä niin kammoksun, ainakin jollakin tasolla, jos pilkkua viilataan tarkkaan.

Kommat suljettu [0] Tagit:

Tämän bloggauksen kommentointi on suljettu, sen oltua auki 25. joulukuuta 2006 lähtien kuusi viikkoa.

© Copyright 2012 Jukka Svahn. All rights reserved. Sivun ylälaitaan